Emilia Forsman3 Comments

Iceland: part 1

Emilia Forsman3 Comments
Iceland: part 1

 

Voi Islanti, heti tulee ikävä kun muistelen meidän reissua! Olin ehtinyt haaveilla Islantiin matkustamisesta niin kauan kuin muistan ja olinkin heti ensimmäisten tuntien aikana aivan myyty. Vietimme maassa yhteensä kuusi päivää. Majoituimme Airbnb:ssä Reykjavikissa ja vuokrasimme auton, jolla pääsimme tekemään pieniä reissuja. Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa matkustaa ainoastaan Yhdysvaltoihin, mutta koska Icelanairilla voi viettää Islannissa max. seitsemän päivää ilman lisämaksua, niin päätimme hyödyntää tämän. Näistä kuudesta päivästä ajattelin nyt aloittaa kertomalla ensimmäisestä kahdesta päivästä.

Jo lentokoneen ikkunasta alas katsoessa minut hurmasi yksi asia ennen mitään muuta: värit. Islannin luonnossa on jotenkin ihan omat sävynsä: paljon syviä murrettuja vihreitä, okraa, mustaa... Myös saaren tuliperäisyyden huomaa heti - iso osa maasta on selvästi pohjaltaan jähmettynyttä laavaa ja mustaa kiveä. Puita ei juuri näy, mutta runsaat sammalet ja ruoho peittävät maata. Karua, mutta niin omaleimaisen kaunista.

Koneen laskeuduttua missiona oli hakea vuokra-auto ja saada lounasta. TripAvisorin ykkösenä lounaissa Reykjavikissa oli Messinn ja sinne me suunnatiin. Aika nopeasti huomasi, että joka puolella kaupunkia paljon saatavilla erilaisia kohtuuhintaisia kalaruokia. Kannattaa siis ihan ehdottomasti kokeilla niitä! Kertaakaan ei jouduttu pettymään. Messinnissä söin kampelaa, joka tarjoiltiin pannulla uusien perunoiden ja salaatin kera ja oli ihan mielettömän hyvää! Patu veti lohihampparin.

Kaupassa oli myös pakko käydä ostamassa vähän aamupala-aineksia ja eväitä tuleville automatkoille. Hinnat oli osittain aika käsittämättömän korkeita, jopa viime kevään Oslo-kokemusten jälkeen. Miten jauhelihapaketti voi maksaa 15 euroa tai viinirypäleet 7 euroa?! No, kai ne vaan voi. :D Moni juttu jäi ostamatta hintojen takia, mutta karkit ei ollut yksi niistä! Kasa paikallisia juttuja piti ottaa kokeiluun. Niin moni, ettei jaksettu edes kaikkia kuudessa päivässä syödä...

Meidän Airbnb oli pieni, vastaremontoitu asunto 10 min kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Ei siis sinällään mitään valittamista, mutta siellä oli kyllä tosi kylmä.. Jostain syystä asunnon sääntöihin kuului, että pattereita sai pitää vain minimilämmöllä... Toinen juttu mikä hieman häiritsi arkisia toimia oli suihku ja sen haju. Islannissa iso osa (vai kaikki?) lämmin vesi tulee kuumista lähteistä, ja niiden ominaishaju on monesti umpimätä kananmuna. Tämä oli se haju, jossa saimme kaikki suihkuhetket viettää. Se, oliko sen jälkeen raikas olo, on varmaan helposti pääteltävissä. :D

Ensimmäisen päivän iltana me tehtiin vielä pieni retki parin tunnin ajomatkan päähän etelään päin Seljalandsfossille. Siinä iski ehkä ensimmäistä kertaa silmille se, kuinka suosittu turistikohde Islanti onkaan. Vesiputous itsessään oli upea ja sen ympäri pääsee hauskasti kävelemään. Meitä oli vaan liikenteessä yllättävän moni muukin ja paikalta löytyi jopa matkamuistomyymälä.

Toiselle päivälle meillä oli paljon suunnitelmia ja ajoa tiedossa, joten herätys oli jo klo 4 aamulla. Lähdimme ajamaan Reykjavikista etelään päin. Eiliseltä tutulle Seljalandsfossille ajoi sen verran, että olimme perillä juuri auringonnousun aikaan seitsemältä. Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksi vain pari kuvaajaa.

Seljalandsfossilta noin 20 min. ajomatkan päässä on Seljavallaug, yksi Islannin vanhimmista uima-altaista, jonne vesi tulee putkea pitkin kuumasta lähteestä. Auton pystyy jättämään 15 min kävelymatkan päähän ja reitti altaalle on helppo. Paikan päällä on pari pukuhuonetta, jossa vaatteet pystyy vaihtamaan muiden katseilta suojassa. Aamu oli vielä aikainen ja saimme onneksi uiskennella ja nauttia lämpimästä lähdevedestä hetken rauhassa.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Skógafoss - toinen upea vesiputous. Sen vieressä on myös iso leirintäalue, ravintola ym., mikä kertoo että alue on myös todella suosittu nähtävyys. Siisteintä oli, että maa putouksen alaosassa on tasaista, joten ihan putouksen lähellekin pääsee helposti kävelemään. Kastumisen uhalla tietty. :D

Skógafossilta matka jatkui yhä etelään päin, jossa seuraavana etappina olivat meren rannalla vierekkäin siajitsevat Dyrhólaey-niminen jyrkkäreunainen pieni niemi ja Reynisfjaran mustaheikkainen ranta.

Molemmat kohteet ovat todella eksoottisen kauniita karuine kallioineen. Olin aivan haltioissani mustasta hiekasta, tuntui että se oli ihan eri tuntuistakin kuin tavallinen hiekka, jotenkin eri tavalla rakeista. Rannalla on myös erikoisia pylväsmäisiä kallioseinämiä. Niitä voi jopa kiivetä kuin portaita tai käyttää tuolina ja katsella hetken maisemia.

Rannalla kannattaa liikkua varovasti merta tarkkaillen, sillä aaltojen koko vaihtelee todella paljon. Rauhalliset aallot saattavat yhtäkkiä muuttua rantakalliioon asti lujaa iskeytyväksi "sneaker waveksi". Tänäkin vuonna joku oli täällä kuollut jäädessään sellaisen alle. Rannalla kävellessä tuli aika mykistynyt olo kun mietti edessä olevan meren ja luonnon voimaa.

Matka jatkui päivän toiseksi viimeiseen kohteeseen Fjaðrárgljúfur-kanjonille. Kanjoni on jyrkkäreunainen ja keskellä virtaa kiemurteleva joki. Perällä olevalle näköalapaikalle kulkee loivaa nousua helppokulkuinen polku, joten voi keskittyä ihastelemaan alapuolella avautuvia maisemia.

Tässä vaiheessa alettiin olla jo alkuillan puolella ja vielä oli matkaa jäljellä. Seuraava pysähdys oli Svartifoss. Putous ei ole ihan minkään tien vieressä ja kävelyä mäkisellä metsäpolulla on noin vartin verran suuntaansa. Kun aiemmin kerroin, että rannalla näki pylväsmäisiä kalliomuodostelmia, niin Svartifossin seinämät ovat kokonaan samanlaista mustaa rosoista kalliota.

Illan viimeinen kohde oli itselleni ehkä jopa koko päivän odotetuin, nimittäin Jökulsárlón-niminen jäätikkölaguuni, jossa kelluu Vatnajökullista lähtöisin olevaa turkoosin sävyistä jäätä ja pieniä jäävuoria. En nimittäin ainakaan muista että olisin ikinä aiemmin päässyt käymään minkään jäätikön luona!

Ja niin tämän jälkeen alkoi vihdoin kotimatka. Kello oli noin seitsemän illalla, eli päivän aikana oli ehtinyt kertyä matkaa joo 15 tuntia. Kotiin oli kuitenkin vielä ajettavaa melkein viisi tuntia. Siinä ajassa oltaisiin varmaan pysyttykin, ellei koko ajan olisi tullut vastaan kuvaamisen arvoisia maisemia, kuten aivan vaaleanvihreän sammaleen peittämiä laavakenttiä ja revontulia (!!). 

Revontulista ei valitettavasti oikein saatu julkaisukelpoisia kuvia, mutta muistoja senkin edestä! Perillä kotona olimme vasta reilusti puolenyön jälkeen, eli tämän päivän saldoksi tuli noin 20 tuntia nähtävyyksien kiertämistä. Aikamoinen paketti! Vai mitäs sanotte? :)