New hair

Ennen reilun viikon takaista kampaajakäyntiä oli edellisestä kerrasta kulunut jo aikalailla tasan 12 kk. Järkyttävää varmaan joidenkin mielestä, mutta tee-se-itse -henkiselle opiskelijalle se on ollut melko normaali tahti viime vuodet, ja jos kampaajalle asti tulee lähdettyä, haluaa silloin yleensä vähän isompaa muutosta ja ainakin parempaa jälkeä kuin mitä kotona itse tekisi.

Budjetin lisäksi ongelma on myös se, että olen asunut Helsingissä vasta reilut kaksi vuotta, eikä sitä yhtä luottokampaajaa vielä ole oikein löytynyt. Kynnys ottaa riski ja mennä pyytämään pientäkään muutosta ventovieraalta on jostain syystä melko suuri, vaikka yritänkin luottaa suosituksiin ja paikallisten yrittäjien vuosien aikana kerryttämään ammattitaitoon.

Nyt oli kuitenkin syksyn aikana kehittynyt totaalinen omiin hiuksiin kyllästymisen tunne ja halusin jotain todella isoa muutosta, vaikka samantien koko pää siniseksi! Olisin voinut mennä vaikka hiusmalliksi johonkin shokkivärjäyskurssille. :D Noh, vähän laskin kuitenkin tavoitteita ja päätin, että ehkä nyt kuitenkin jotakin helppohoitoisempaa tällä kertaa. Päätin että otsis voisi olla kiva, viime kerrastakin oli kulunut seitsemän vuotta, joten ehkä olin valmis palaamaan siihen. Ajattelin myös että kevyt liukuvärjäys vaaleampaan vois toimia kivana piristeenä perus keskiruskeassa tukassa, jossa vähän oli raidoitusta vuoden takaa. Tällaista siis lähdettiin lopulta tavoittelemaan:

  Refekuva  väristä kampaajalle. Huoleton kevyt ombre ja rento otsis!

Refekuva väristä kampaajalle. Huoleton kevyt ombre ja rento otsis!

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin varaamaan ajan Helsingin aitiopaikalla työskentelevälle kampaajalle, joka kertoi että tämä kuvan sävy onnistuisi helpostikin, ja niin alettiin tekemään. Siinä vierähti pari tuntia odotellen ja lehtiä lueskellen ja samalla odotin innolla uutta freesimpää tukkaa. Jouduin kuitenkin valitettavasti kohtaamaan (en ensimmäistä kertaa) sen tunteen kun lopulta siirrytään pesupaikalta kuivattelemaan hiuksia, ja odotat innolla millainen muodonmuutos sieltä paljastuukaan, ja tajuat ettei väri olekaan juuri ollenkaan muuttunut.

Parin tunnin istuskelun ja niskasärkyjen jälkeen sitä vähän kuitenkin odottaisi jotakin wau-efektiä, varsinkin kun kampaajalla todella tulee käytyä aika harvoin. Puhumattakaan kun tietää, ettei laskukaan tule olemaan ihan pieni. Kun tulos onkin melkeinpä mitätön, siinä alkaa sitten vaivautuneena nieleskelemään ja jotenkin automaattisesti heti miettimään, miten sen kauniisti kohta sanoisi, ettei väri nyt kyllä tullut yhtään sellaiseksi kuin puhuttiin. Sanoin kyllä lopuksi, ettei väri kyllä paljoa mielestäni vaalentunut, jolloin kampaajan vastaus oli, että niin, ei se niin paljoa vaalene tolla aineella mitä käytin. Mietin, että olisikohan siitä voinut sitten aiemmin sanoa ja kenties perustella miksei aiokaan tehdä sitä mitä sovittiin? Vika oman tyytymättömyyteeni on varmastikin osittain myös itsessäni - en tosiaan ymmärrä miksei mulla ole pokkaa sanoa suoraan, että ei, nyt ei kyllä riitä, varsinkaan tällä hinnalla. Jotenkin varmaan pelkää, että se toinen sitten jotenkin suuttuisi, tulisi joku tosi vaivaannuttava tilanne molemmille tms. 

 Vessassa otetut räpsyt heti kampaajan jälkeen. Fiilis oli ihan ok väristä huolimatta!

Vessassa otetut räpsyt heti kampaajan jälkeen. Fiilis oli ihan ok väristä huolimatta!

Lopulta tää hiuskeissi päättyi sitten niin, että ostin kaupasta vahvimman sieltä löytyvän vaalennusaineen ja tein itse itselleni jonkinlaisen liukuvärin. Lyhensin myös otsista, kun se oli ehtinyt vähän asettua ja laskeutua, ja ohentelin vähän Ikean askartelusaksilla. Eli jotenkin tää nyt sitten kuitenkin päätyi niin, että jouduin itse näkemään ihan saman vaivan kuin jos en olisi käynyt kampaajalla ollenkaan. Olisin vaan säästänyt kevyet 260 e.

Löytyykö sieltä kohtalotovereita, joilla on vaikeuksia löytää yhteistä kieltä kampaajan kanssa tai ylipäätään sitä itselleen sopivaa? Kampaajasuosituksia Helsingin alueelta otetaan myös todella ilomielin vastaan!

Ps. Kaikki tän lukukauden koulukurssit on nyt suoritettu ja työharjoittelukin melkein pulkassa. Kroppakin on selvästi huomannut, että stressi on ohi, nimittäin flunssahan se sieltä samantien tuli! Tunnollinen opiskelijahan sairastaa vain lomalla. ;) Ihanaa, että ihan pian pääsee viettämään joulua, rentoutumaan perheen kanssa ja pohjoisemmassa toivottavasti näkemään vähän luntakin! <3